B8. Henkilökuva Pehkosen muorin talo -novellin kertojasta

Pehkosen muorin talo on tarinan kertojana toimivasta yksinäisestä lapsesta kertova novelli, jonka on kirjoittanut Timo Teräsajo vuoden 2001 Keksijän poika ja muita novelleja -kokoelmaansa. Päähenkilö on novellikokoelman nimestä päätellen poika, joka asuu vielä vanhempiensa luona. Hän on luonteeltaan kekseliäs ja vapaatahtoinen. Lapsen murrosiän voi päätellä hänen kiroilustaan, sekä hänen toteamuksestaan, ettei ole koskaan osannut olla sanomatta suoraan mielipidettään.  Toisaalta hän voi olla vielä pieni alakouluikäinen, sillä hän mainitsee kotitontut kaipaavassa muodossa. "-- päädyin miettimään alkavaa viikkoa, koulunvaihtoa ja kotitonttujen jättämistä --". Todennäköisempää on, että poika on vanhempi alakouluikäinen, joka on vielä kiinni lapsuudessaan.
Nuorella on erittäin etäinen suhde vanhempiinsa. Päivät hän viettää joko itsekseen samalla, kun hänen vanhempansa riitelevät tai on isänsä komenneltavana. Toisin sanoen häneen ei kiinnitetä paljon huomiota ellei hän itse aiheuta hankaluuksia saadakseen sitä. Kertomuksen aikana pojan olisi tarkoitus muuttaa pois nykyisestä kodistaan isänsä luokse, mutta ajatus muutosta on hänelle vastenmielinen. Nuori ei viihdy miehen seurassa hänen määräilevän ja väkivaltaisen olemuksen takia. Ajan kuluessa tämä asenne on luultavasti muuttanut myös pojan olemusta suorasanaisempaan suuntaan, jonka seurauksena hän oppi olemaan kunnioittamatta isäänsä yhtään. Toisaalta, jos nuori on isänsä mukaan kiroilevan lapsen lisäksi varas, niin on mahdollista, että tämä on rikkonut heidän välinsä.
Aluksi voisi kuvitella päähenkilöllä olevan ystävyyssuhde naapuriinsa päätellen hänen ajatustensa keskittyneen autioituvan talon asukkaaseen pitkäksi aikaa. Tästä huolimatta pojan arka luonne menehtynyttä rouvaa kohtaan paljastaa hänen tuskin tunteneen henkilöä. Päähenkilö varmaankin ajatteli asuntoa, koska hänellä ei ollut muuta tekemistä ja tarkkailun seurauksena hän huomasi naapurinsa olevan kuollut. Sen jälkeen nuori oivalsi talon hyväksi piilopaikaksi tulevalta muutolta ja vanhemmiltaan, jotka tuskin huomasivatkaan pojan katoamista.
Pehkosen luona päähenkilö varmistaa, ettei kukaan löydä häntä sytyttämällä vähemmän valoa heijastavan kynttilän lamppujen sijasta. Sen lisäksi talon uudelleen sisustaminen ja oman musiikin täysillä kuuntelu paljastavat nuoren aiemmin olleen niin kovan kurin alla, ettei hän uskaltanut tehdä mitään, mistä sai itse päättää. Pehkosen luona nuori pystyy aloittamaan uuden elämän unohdettuna yhdessä kuolleen rouvan kanssa.